Taivaanrannanmaalarista palvelumuotoilijaksi

5.9.2017Lukuaika 6 min

Suunnittelijamme Emma tiesi jo lapsena haluavansa tehdä työkseen jotain luovaa ja visuaalista, mutta mitä hän tekisi nyt jos joutuisi vaihtamaan alaa?

Kolmas kerta toden sanoo, nimittäin kolmas suunnittelija putkeen Faces of Frantic -sarjassamme. Tällä viikolla esittelyyn pääsee jo paljon urallaan ehtinyt multitalenttimme Emma.

Moi Emma, miten menee?

Ihan hyvin, palasin juuri superrentouttavalta kesälomalta. Ennen lomaa tein paljon töitä yhden todella kiinnostavan projektin parissa, jossa meidän tehtävänämme on kehittää sisäisiä työkaluja ja ratkaisuja ison yritysasiakkaan toimintakulttuuriin. Siinä on ollut kiva olla mukana!

Sinua on siunattu tuplatittelillä: UX-suunnittelija ja palvelumuotoilija. Mitä työnkuvaasi oikeasti kuuluu?

Tämänhetkinen työnkuvani painottuu enemmän palvelumuotoiluakselille. Siihen kuuluu asiakkaan haasteiden haarukointia ja liiketoimintaymmärryksen keräämistä. Tarkkailen useita toimialoja ja mietin, mitä asiakkaan toimialan ulkopuolella vakiintuneita keinoja voitaisiin tuoda heidän käyttöönsä. Ennen kaikkea olen kiinnostunut auttamaan asiakkaitamme tekemään asioita uudella tavalla.

Toki työnkuvaani kuuluu myös konkreettisten ratkaisujen ja digipalveluiden suunnittelu: missä joku nappi on, minkä värinen se on ja mitä siinä lukee. Toisaalta tehtäväni on myös pitää huolta projektin suunnittelutiimistä ja katsoa, että työt rullaavat ja kaikki tiimin jäsenet osallistuvat ja kommunikoivat keskenään.

Mikä oli unelma-ammattisi pienenä?

Halusin taidemaalariksi. Isä kiusasi mua aina kysymällä että “Emma, tuleeko susta taivaanrannanmaalari?” ja mä luulin, että se on joku oikea juttu. Kerroin kaikille ylpeänä, että “musta tulee sellanen taivaanrannanmaalari” – jengi on varmaan nauranut ja sukulaiset jaksaa vieläkin muistuttaa siitä. Toisaalta, eipä ole moni asia muuttunut.

Miten sinusta tuli suunnittelija?

Kuten sanottu, olen lapsesta asti halunnut tehdä jotain niin sanotusti luovaa tai visuaalista, mutta kysymys oli enemmänkin se, että mitä. En oikeastaan harkinnutkaan muita polkuja, koska olin jo pienenä aika lahjakas visuaalisesti ja se oli jotenkin selvä valinta. Kaikki varmaan lähti siitä, kun olin tylsässä kesätyössä lukion jälkeen ja opettelin koodaamaan. Menin ensin opiskelemaan arkkitehtuuria ja myöhemmin graafista suunnittelua, mutta koko opiskeluajan rahoitin opintojani koodaamalla nettisivuja. Tajusin, että eniten mua kuitenkin kiinnostivat verkkopalveluiden konseptit ja toiminnallisuudet, ja suunnittelijana olen pystynyt yhdistämään kaiken tämän.

Mikä tekee mielestäsi hyvän suunnittelijan?

Nöyryys, uteliaisuus, halu perehtyä itselleen uusiin toimialoihin ja kyky nähdä asioita asiakkaan näkökulmasta. Pitää myös olla aika tiukka – ihailen yhtä entistä työkaveriani, joka saattoi olla välillä aika tylykin, mutta joka oli sitä mieltä, että suunnittelijoina emme saa vain ottaa asiakkaan rahoja vaan meidän pitää miettiä, onko briiffissä mitään järkeä. Ristiriitaistahan tässä työssä on se, että suunnittelijan pitää olla asiantuntija, mutta samalla myöntää ja muistuttaa vähintään itselleen, että oikeastihan sitä ei tiedä mitään.

Mikä on parasta työssäsi?

Yllätyksellisyys, joka tulee siitä, kun tekee tosi erilaisten ihmisten kanssa töitä – ja tarkoitan siis sekä asiakkaita että työkavereita. Se on haastavaa, hassunhauskaa, raivostuttavaa ja riemastuttavaa. Ja toisaalta on Martin ja Tanelin [Franticin devaajien] aamushow’t. Ja se, että kollegoilta oppii kaikenlaista, joka siirtyy taas mukana uusiin paikkoihin. Esimerkiksi Minni [Franticin entinen projektipäällikkö] oli niin huikea asiakastilanteissa, että oon alkanut tarkoituksella larppaamaan sitä [nauraa]. Siis miettimään, että miten se reagoisi johonkin tiettyyn tilanteeseen ja käyttäytymään sen mukaisesti.

Mikä on haastavinta työssäsi?

Se on turhauttavaa, jos joutuu karsimaan kauheasti jotain, mikä mun mielestä olisi projektille ja asiakkaalle tärkeää.

Minkälainen olisi unelmaprojektisi?

Mulla oli ehkä ennen joku lista, että haluaisin tehdä ison verkkokaupan ja niin edelleen, mutta ei mulla enää ole mitään sellaista. Kiinnostavimmat projektit muodostuu niin monista eri asioista: millainen asiakas on, tuleeko projektitiimiltä loistavia ideoita tai onko projektilla potentiaalia tehdä murros asiakkaan toimialalla. Mulla on kokemusta siitäkin, että on niin hyvä työtiimi, että pienetkin hommat on mukavia tehdä. En koskaan ajattele, että mitä isompi homma, sen siistimpi. Ei se vaan mene niin.

Mikä on seuraava asia, missä haluaisit kehittyä ammatillisesti?

Mulla on nyt sellainen lomanjälkeinen “kaikki uusiks”-mentaliteetti, mutta ensimmäiseksi tulee mieleen käyttäjätutkimus ja -testaus, jotka on konkreettisia asioita, joita haluaisin kehittää. Ja toisaalta haluan olla mukana kehittämässä meidän suunnitteluprosesseja ylipäätään.

Mitä tekisit, jos voittaisit yhtäkkiä lotossa, eikä sun enää tarvitsisi tehdä töitä?

Olisin kokopäiväinen ympäristöaktivisti, vaikka olenkin ehkä liian mukavuudenhaluinen roikkumaan jossain puussa. Voisin myös hengailla Italiassa suurimman osan vuodesta ja tulla vain välillä puuhun roikkumaan. Ostaisin äidille siirtolapuutarhan ja rempattaisiin se yhdessä. Ylipäätään viettäisin läheisten kanssa enemmän aikaa ja ottaisin jonkun kivan pörröisen allergiakoiran.

Entä jos joutuisit vaihtamaan ammattia kokonaan?

Menisin opiskelemaan yhteiskunta- tai kasvatustieteitä. Olisi kiva opiskella jotain yliopistossa ja on kyllä tosi paljon sellaisia töitä, missä voisin viihtyä. Aiemmin olen muun muassa vetänyt suunnittelukursseja ja itse asiassa tykkäsin paljon opettamisesta, joten voisin hyvin kuvitella joskus palaavani siihen.

Mitä teet, kun et ole töissä?

Juoksentelen, huom. en juokse. Välillä syön sohvalla sipsejä, käyn kavereiden kanssa kahvilla, leivon sämpylöitä ja hyysään hoitokoiria.

Kerro vielä jotain, mitä moni täällä ei tiedä susta.

Joskus nuorena harkkarina suunnittelin visut parin sekunnin välianimaatioon, jota näytettiin Big Brotherin mainoskatkoilla. Se on varmaankin mun julkisin työ. Sain sen tehtäväksi yhtenä perjantai-iltapäivänä kun kaikki muut oli jo lähdössä toimistolta. Olisi toki ollut ihan kiva tietää etukäteen, että se animaatio näytetään joka ikisellä mainoskatkolla, mutta opinpahan sen, että detaljien merkitystä ei saa aliarvioida.

Lopuksi, pidä lyhyt hissipuhe siitä, kenen pitäisi tulla Franticille töihin ja miksi.

Täytyy olla halukas kehittymään ja muokkaamaan omaa työnkuvaansa. Pitää olla utelias ja innostunut. Ja vaikka olisi kuinka kokenut, täytyy haluta oppia uutta.

Me ollaan voimakkaassa muutoksessa, ja seuraavaksi voi tapahtua mitä vain. Nyt on hyvä hetki tulla vaikuttamaan – on tilaa tehdä ja olla!

Suurkiitokset, Emma!

Kurkkaa avoimet työpaikkamme ja liity Emman ja muiden uteliaiden ihmettelijöidemme joukkoon.