Pitkä, hauska ja kokenut

30.5.2017Lukuaika 7 min

Tapaa Henri, Franticilla jo yhdeksän vuotta viihtynyt konseptisuunnittelija, joka ammentaa inspiraatiota kaikkialta ja tahtoisi viettää päivän saimaannorppana.

Taas kannattaa piilottaa aerosolipullot ja kiristää suojalaseja, sillä kohta pamahtaa. Nimittäin Faces of Franticin tuorein numero on täällä! Ja jos jutut nokkelista devaajistamme alkoivat jo tympiä, niin meillä on sinulle pelkästään hyviä uutisia: uusin uhrimme Henri Block on nääs konseptisuunnittelija, joka on koodannut työkseen viimeksi 12 vuotta sitten.

Miten menee, Henri?

Kiitos ihan mukavasti. Viimeiset pari viikkoa olen tehnyt enimmäkseen myyntihommia ja sitä ennen olin muutaman kuukauden asiakkaalla suunnittelemassa yhtä Suomen suurimmista verkkokaupoista, joka on parhaillaan toteutusvaiheessa. Vapaa-ajalla TV-sarjat ovat viime aikoina vieneet mennessään, viimeisimpänä HBO Nordicin Taboo ja 25. vuoden tauolta palannut Twin Peaks.

Mitä teet Franticilla?

Olen konseptisuunnittelija, eli vastuullani on selvittää asiakkaiden oikeat tarpeet ja se, mitä loppukäyttäjät haluavat tulevalta palvelulta. Kun nämä kaksi asiaa ovat selvillä, sovitan ne yhteen suunnittelun keinoin.

Miten kuvailisit itseäsi kolmella adjektiivilla?

Älykäs, karismaattinen… Ei vaan, älä laita sitä!

Huumorintajuinen, kyselevä ja kyseenalaistava, analyyttinen ja intuitiivinen.

Jos taas antaisin työkavereiden kuvailla itseäni, niin ne adjektiivit olisivat älykäs, karismaattinen ja seksikäs [nauraa]. No ei, pitkä, hauska ja vanha – korjaan, kokenut.

Miten päädyit suunnittelijaksi?

Olen valmistunut filosofian maisteriksi tietojenkäsittelytieteen alalta ja olin sen jälkeen fronttikoodarina parissa paikassa. Jo ihan ensimmäisestä työpaikasta lähtien olen paitsi koodannut myös suunnitellut toiminnallisuuksia. Jossain vaiheessa Satama-urani aikana totesimmekin esimieheni kanssa, että minusta ei saada teknisenä toteuttajana kaikkea irti ja vaihdoin käyttöliittymäsuunnittelijaksi. Sitä tein puhtaasti 3-4 vuotta ja vähitellen siirryin konseptisuunnitteluun. Franticille 9 vuotta sitten tultuani olen puolestaan siirtynyt pikkuhiljaa strategiseen suunnittelun pariin. Täällä olen tehnyt oikeastaan kaikkea muuta kuin ihan puhtaasti visuaalista suunnittelua, jollei muutaman logon suunnitteluun osallistumista lasketa.

Mikä tekee hyvän suunnittelijan?

Tähän on vaikeaa vastata tyhjentävästi, koska suunnittelijoita on niin erilaisia. Jotkut tekevät metodologisesti eli käyttävät joka projektissa alusta loppuun samoja työkaluja ja suunnittelevat niiden pohjalta. Oma metodini on sisäistää kaikki mahdollinen tieto ja odottaa, että sieltä tulee hyvä suunnitelma ulos. Piirrän paljon mindmappeja ja käytän muutenkin assosiatiivisia metodeja, mutta oikeastaan omalla kohdallani kokemuksen tuoma intuitio toimii parhaiten. Sanoisin, että tietty luontainen lahjakkuus täytyy olla pohjalla, mutta loput voi oppia. Auttaa myös jos on innostunut siitä, mitä tekee ja seuraa oman alan lisäksi maailman menoa mahdollisimman kokonaisvaltaisesti.

Mikä on parasta työssäsi?

Se, kun pääsee tekemään jotain ihan uutta tai se, kun pääsee tekemään jotain palvelua, joka on suunnattu hirvittävän suurelle massalle. Olemme vuosien varrella tehneet esimerkiksi Suomi24:n, Terveystalon ajanvarauksen, Radio Novan vanhan sivuston ja Hesarin asiakaspalvelun, joista kaikilla on ollut satoja tuhansia käyttäjiä. Sellaisten palveluiden suunnittelu on palkitsevaa, koska ne koskettavat niin monia ihmisiä – joko helpottamalla arkea tai tuomalla iloa.

Mikä on ollut lempiprojektisi tähän mennessä?

Apua, en osaa vastata. Top 3, ei missään erityisessä järjestyksessä olisi varmaan Suomi24, Radio Nova ja se uusi, nimeltä mainitsematon verkkokauppa. Siinä ainakin ne kolme, jotka tulevat ensimmäisenä mieleen.

Mikä on haastavinta työssäsi?

Vaikeinta on sovittaa osa omista ambitioista ja näkökulmista asiakkaiden realiteetteihin. Suunnittelijoilla on usein hurjia, villejä ideoita, jotka saattaisivat toimia, mutta niistä ei ole mitään varmuutta. Asiakkailla puolestaan on yleensä rajattu budjetti ja aikataulu, joten meidän pitäisi välittömästi tietää, mikä toimii. Se johtaa jatkuviin kompromisseihin, joihin on yksinkertaisesti tyydyttävä. Toisaalta ehkä juuri sen takia ne aiemmin mainitsemani kolme projektia ovat nousseet suosikeiksi: niissä oli varattu aikaa iteroida ja löytää paras ratkaisu.

Mikä on unelmaprojektisi?

Haluaisin tehdä jollekin suomalaiselle pelitalolle verkkopalvelun, joka olisi osa jotain mobiilipeliä. Supercellillä on esimerkiksi saitillaan mageita tilastoja ja pelaajatarinoita. GTA V:ssä puolestaan oli verkkosivusto, jossa hahmon pelimaailmassa ottamat valokuvat julkaistiin ‘oikeassa’ internetissä. Joka tapauksessa haluaisin tehdä jotain, mikä olisi kiinteä osa pelimaailmaa.

Mitä tekisit jos saisit yhtäkkiä niin paljon rahaa, ettet joutuisi tekemään töitä elättääksesi itsesi?

Se vähän riippuu summasta.

Jos saisin ison lottovoiton, kuluttaisin kulttuuria. Valokuvaisin ja tekisin jotain omia valokuvausprojekteja tai ehkä kirjoittaisin kirjan. Olen joskus kirjoittanut jonkun novellin ja liveroolipelin, mutta ehkä voisin kirjoittaa romaanin. Ensimmäiset kaksi vuotta menisi siinä, että matkustaisin ympäri Eurooppaa, kävisin museoissa, katsoisin kaikki leffat ja tv-sarjat ja lukisin kaikki sarjakuvat. Sapattivapaan jälkeen voisin palata enkelisuunnittelijana, joka tarjoaisi startupeille sadan tonnin strattirahan sijasta aivojaan.

Jos taas sitä rahaa olisi aivan sikana, eli pääsisin miljardöörikerhoon, niin ryhtyisin Tony Stark -henkiseksi filantrooppi-playboyksi ja tekisin jotain suuressa mittakaavassa ihmiskunnan hyväksi. Esimerkiksi nälänhätä ja ilmastonmuutos ovat hyviä kohteita, kuten ihmisoikeustyökin. Tai sanotaanko vaikka niin, että ne ovat kaikki lähempänä sydäntäni kuin kodittomat kissat.

Entä jos et saisi olla enää suunnittelija, mutta sinun pitäisi silti tehdä töitä?

Mulla on oma, sivutoiminen valokuvalafka niin tekisin varmaan jotain valokuvauksen parissa. Voisin tehdä keikkakuvausta, matkakuvausta, muotokuvausta… Itseasiassa pitkän tähtäimen unelmani on kiertää kaikki maailman elokuvafestarit, ottaa kuvia niistä, arvostella niitä ja koota siitä kirja. Venetsia, Toronto, Helsinki, Portugal, Berliini, Hong Kong jne.

Jos saisit olla kuka tahansa työkavereistasi päivän ajan, kuka olisit?

Tässä on se ongelma, että luin just Jutan haastattelun ja mun on pakko sanoa, että olisin myös Stanley [toimistokoira]. Makaisin jalat ojossa ja odottaisin rapsutuksia. Toisaalta voisin olla Pullervo [WWF:n Norppaliven pääesiintyjä] – istuisin kalliolla auringossa ja nauttisin elämästä. Vaikka Pullervoa ei vissiin lasketakaan virallisesti meidän työkaveriksi.

Viimeistä viedään! Pidä lyhyt hissipuhe siitä, miksi kaikkien hyvien tyyppien pitäisi hakea Franticille.

Meillä on mielenkiintoisia projekteja ja tosi hyviä tyyppejä tekemässä niitä – siis sekä lahjakkaita että mukavia ihmisiä. Itse olen viihtynyt Franticilla 9 vuotta, se kertoo ehkä jotain tästä firmasta. Ei ole tullut missään vaiheessa halua lähteä.

Kiitos tuhannesti, Henri!

Jos Henrin vaivalla suunnittelema hissipuhe upposi, hae meille viihtymään!