Katse tiukasti tulevaisuudessa

19.9.2017Lukuaika 8 min

Tapaa strategiajohtajamme Michael Dlugosch, jonka mielestä teknologia ilman ihmisiä olisi tylsää ja joka ei pelkää kyseenalaistaa pinttyneimpiäkään oletuksia.

Turvavyöt kiinni, sillä tällä kertaa Faces of Franticissa jututimme nerokasta strategiajohtajaamme Michael Dlugoschia, jonka mielestä teknologia ilman ihmisiä olisi tylsää ja joka ei pelkää kyseenalaistaa pinttyneimpiäkään oletuksia.

Moi Michael, miten menee ja mitä olet puuhaillut viime aikoina?

Viime kuukausina olen työskennellyt Franticin strategian parissa, jotta se saataisiin vastaamaan paremmin tavoitettamme keskittyä loppukäyttäjien aikomuksiin ja tarpeisiin.

Vuosien varrella olemme huomanneet, että monet projektit, joissa parannetaan verkkosivujen konversioprosesseja, eivät varsinaisesti tuota mitään lisäarvoa, jos prosessin viimeinen vaihe (esim. maksutapahtuma) epäonnistuu. Ihmiset muistavat vain sen, että maksutapahtuma oli piinallinen, ja tuomitsevat koko palvelun sen perusteella. Niinpä aiempiin vaiheisiin tehdyillä parannuksilla ei ole juuri merkitystä, jos viimeinen vaihe ei toimi.

Sinut nimitettiin hiljattain Franticin strategiajohtajaksi. Ensinnäkin: paljon onnea – emme voisi kuvitella parempaa henkilöä kyseiseen tehtävään! Toiseksi: koska moni kuitenkin varmasti ihmettelee, valaisetko hieman mitä toimenkuvaasi varsinaisesti kuuluu?

Kiitos! Uskon, että tulevaisuus näyttää aikalailla erilaiselta kuin menneisyytemme, ja sen takia käytänkin huomattavan osan ajastani ennakoiden asioita, jotka eivät ole vielä muodostuneet tai toteutuneet, ja miten ne vaikuttavat ihmisten järkeilyyn. Saatamme esimerkiksi keksiä palvelukonsepteja, jotka eivät yksinkertaisesti vielä toimi, jolloin minun tehtäväni on vastata kysymykseen: minkä asioiden täytyisi muuttua, jotta idea toimisi? Toisin sanoen kartoitan tulevia yhteiskunnan, teknologian ja liiketoiminnan muutoksia sen sijaan, että kehittäisin pikaratkaisuja käsillä oleviin ongelmiin.

Teknologian muovaaman tulevaisuuden kuvittelu tuntuu mielestäni uhkaavalta. Vaikka työskentelemmekin monimutkaisten teknologioiden parissa, ihmiset ja ihmisten ailahtelevaisuus tekevät työstämme mielenkiintoista. Ilman ihmisiä, teknologia on lopulta melko tylsää.

Mikä on parasta uudessa työssäsi?

Se, että voin tarkastella liiketoiminnan haasteita, joita on kirjaimellisesti tarkasteltu tuhansia kertoja aiemminkin, ja yrittää löytää niihin uuden kulman sekä kyseenalaistaa perinteiset dogmit. En ole koskaan varsinaisesti allekirjoittanut uusklassisen taloustieteen olettamuksia saati sitä että ihmiset pyrkisivät aina toimimaan mahdollisimman järkevästi. Ihmisten päätöksenteko on kontekstuaalista ennemmin kuin rationaalista, ja minusta ihmisten huoliin ja epäröintiin tulisi suhtautua yhtä vakavasti kuin heidän aikeisiin ja odotuksiinsa.

Ja mikä parasta, minulla on vihdoin lupa kysyä ääneen kaikki ne “Mitä jos…?” kysymykset, jotka piinaavat minua ympäri vuorokauden.

Entä mikä taas on haastavinta?

Ihmisten vallassa oleva käsitys harmittomasta tietämättömyydestä. Lineaarinen jatkumo menneisyydestä, jolle pitäisi mielestäni pistää stoppi. Annan esimerkin: tähän asti “rikkauden” käsite on tarkoittanut enimmäkseen “asioiden omistamista”. Siitä asti, kun vanhemmillamme ja isovanhemmillamme on ollut varaa isompiin asuntoihin ja taloihin, he ovat ostaneet kaappeja ja säilytystilaa ja täyttäneet ne tavaralla. Olen melko varma, että pienoisrautateiden (Märklin) ja astiastojen (Rosenthal) valmistajat olisivat joutuneet ahdinkoon huomattavasti aikaisemmin ilman yksityiskotien valtavasti laajentuneita säilytystiloja viimeisten kuudenkymmenen vuoden aikana.

Tuoreemmat sukupolvet elävät paljon liikkuvaisempaa elämää. He saattavat joutua muuttamaan parin kolmen vuoden välein, joten heidän ei ole järkevää kerryttää tavaramääräänsä samalla tavalla. Siitä huolimatta asuntolainoja ja autoja markkinoidaan heille hyvin samoilla menetelmillä kuin heidän vanhemmilleen ja isovanhemmilleen. Uskon kuitenkin, että läntisissä yhteiskunnissa on jo nousemassa uusi rikkauden käsite. Alati kasvava epävarmuus työllistymisestä vie veronsa ja tekee elämästä arvaamattomampaa. Niinpä aivan lähitulevaisuudessa rikkaudeksi ei ehkä katsotakaan pankkitilisi saldoa, vaan kuinka erilaisen tulevaisuuden pystyt itsellesi ostamaan. Eräänlaista tulevaisuuden rikkautta on pystyä elämään alati muuttuvaa elämää ja olemaan tyytyväinen tekemiinsä valintoihin.

Mitä teet silloin kun et ole töissä?

Yritän syödä hyvin ja nukkua tarpeeksi. Tykkään myös matkustella sesongin ulkopuolella. Aiemmin valokuvasin aika paljonkin, mutta viime vuosina olen huomannut, että se rajoittaa muistikuvani matkoista vain kuvaamiini näkymiin. Niinpä olen sittemmin vain pysähtynyt katselemaan maisemia kaikessa rauhassa, milloin itse asiassa olenkin nähnyt paljon enemmän. Tällainen visuaalinen dieetti ei tosin tee hyvää Instagram-tililleni.

Jos sinulla olisi mahdollisuus tehdä mitä vain, mitä tekisit?

Töissä pureutuisin syvälle asioihin, kehittäisin yllättäviä oivalluksia ja siirtyisin seuraavaan asiaan ennen kuin minun tarvitsisi palata juuri tekemääni juttuun, jotta alitajunnalleni jäisi aikaa työstää sitä. Jos minun taas ei tarvitsisi tehdä töitä, ostaisin varmaankin Volkswagen-minibussin, nappaisin tietokoneeni ja kamerani ja reissaisin puoli vuotta. Sanon puoli vuotta, mutta kuka tietää – ehkä vain jatkaisin loputtomiin.

Millä kolmella sanalla kuvailisit itseäsi?

Tämä on vaikea kysymys, sillä minun ei juuri koskaan tarvitse kuvailla itseäni. Sanoisin että olen utelias (ihmisiä kohtaan), perusteellinen (ajattelussani) ja optimistinen (elämän suhteen). Itseasiassa lateraalinen ajattelu kuuluu lempiharrastuksiini. Se haastaa minua katsomaan itsestäänselvyyksien yli ja keskittymään ongelmaan ongelman takana.

Mikä on ollut ylpein saavutuksesi Franticilla tähän mennessä?

Olin kick-off-tapaamisessa asiakkaan kanssa, ja olimme juuri esitelleet projektisuunnitelmamme ja joitain alustavia ideoita. Tapaamisen lopussa asiakas kuvaili sitä lupaavimmaksi projektin aloitukseksi mitä hän on nähnyt 20 vuoteen. Onnistuimme luomaan kyseisen projektin puitteissa arvokkaita ja odottamattomia oivalluksia ja olin todella tyytyväinen sen tuloksiin.

Entä mikä on ollut noloin tilanne?

[Nauraa] Niitä on ollut niin monia, että on vaikeaa valita vain yksi. Mutta kuten olet varmaankin huomannut, puhun paljon. Minulla on paha tapa toistaa itseäni, koska haluan varmistua siitä, että ihmiset ymmärtävät mitä tarkoitan. Välillä löydän siis itseni perustelemasta ehdotustani vielä kauan sen jälkeen, kun asiakas on jo ostanut idean. Ehkä sen takia eräs asiakkaani kerran kuvaili minua fraasilla: “jos kysyt häneltä kellonaikaa, hän selittää, mikä kello on.” Vaikka se osuikin naulan kantaan, uskon myös, että meidän kaltaisemme ihmiset pystyvät ajamaan muutosta kyseenalaistamalla oletuksia.

Mikä mielestäsi erottaa Franticin muista alan yrityksistä?

Ensinnäkin, meillä on todella älykkäitä ihmisiä, mutta se ei tietenkään ole erottava tekijä, sillä emme suinkaan ole ainoita. Meidät erottaa kykymme luoda uusia lähestymistapoja asiakasprojektien ympärille – hiomme menetelmiämme tilanteen mukaan ja uskon, että mukautumiskykymme luo todellista arvoa asiakkaillemme.

Toisekseen, nykyisen tarjouskauppamallin takia joudutaan usein pitäytymään ensimmäisessä mieleen putkahtaneessa ratkaisussa, vaikka se ei aina ole paras. Me katsomme toimeksiannon ja ensimmäisten löytämiemme vastausten läpi. Suurin osa asiakkaistamme ojentaa meille luonnoksia ratkaisuista heti kärkeen, jolloin meidän tehtävämme on yrittää selvittää, minkälaiset liiketoimintahaasteet ovat vaikuttaneet asiakkaamme briiffiin. Tämä tekee asioista monimutkaisempia, mutta se myös auttaa meitä tunnistamaan vaihtoehtoja.

Jos saisit olla joku muu Franticilta päivän ajan, kuka olisit ja miksi?

Jos hyppäisin sieltä missä aita on matalin, sanoisin jonkun toimistokoiristamme, mutta en halua tehdä sitä. Olisin joku meidän uskomattoman lahjakkaista visuaalisista suunnittelijoistamme, koska haluaisin kerrankin tietää, miltä tuntuu olla yhtä tarkkanäköinen kuin he ovat. Iira on hyvä esimerkki – en ole vielä työskennellyt hänen kanssaan paljoa, mutta mielestäni hänen tapansa lähestyä visuaalisuutta on äärimmäisen ihailtava.

Lopuksi pidä hissipuhe siitä, minkälaisten ihmisten tulisi hakea Franticille ja miksi.

Jos ajattelet tulevaisuutta monikkomuodossa, sinun pitäisi tulla meille töihin. Tarvitsemme lisää ihmisiä, jotka ajattelevat erilaisia vaihtoehtoja ja kyseenalaistavat oletuksia.

Kiitos, Michael!

Jos pinttyneiden oletusten kyseenalaistaminen ja ihmisten epärationaaliseen ajatusmaailmaan syventyminen on lähellä sydäntäsi, kurkkaa avoimet työpaikkamme ja pistä hakemusta tulemaan.